Kuten
arvata saattaa, kaikissa tutkimuksissa aineistona oli sosiaalinen media.
Neljässä tutkimuksessa (Back, Stopfer, Vazire, Gaddis, Schmukle, Egloff &
Gosling 2010; Heide, D’Angelo & Schumaker 2012; Rosenberg & Egbert
2011; Waltherl, Heide, Kim, Westerman & Tom Tong 2008) keskityttiin
Facebookkiin, mutta yhden tutkimuksen (Utz 2010) aineistona toimi
Hyves-palvelu, joka on hollantilainen vastine Facebookille. Backin ym. (2010)
tutkimuksessa oli tosin Facebookin lisäksi käytetty StudiVZ ja SchuelerVZ
-palveluita (=saksalaisia somen muotoja).
Backin ym. (2010) tutkimukseen osallistui 263 keski-iältään 17–22-vuotiasta Facebookin, StudiVZ:n, SchuelerVZ:n käyttäjää. Tutkimuksen Facebookin käyttäjät (133 kpl) olivat yhdysvaltalaisia yliopisto-opiskelijoita, joista 52 oli miehiä ja 81 naisia. Osallistujat rekrytoitiin laboratoriossa suoritettavaan kokeeseen flaiereiden ja karkin avulla, osallistujat saivat kokeesta myös rahaa ja opintopisteitä. Saksalaiset osallistujat (103 kpl) olivat StudiVZ:n ja SchuelerVZ:n käyttäjiä, joista 17 oli miehiä ja 86 naisia. Saksalaiset osallistujat rekrytoitiin mainosten avulla internetissä tapahtuvaan kokeeseen. Yhdysvalloissa aineisto koostui osallistujien itse täyttämästä kymmenportaisesta persoonallisuusraportista (the Ten Item Personality Inventory), joka yhdistettiin heidän neljän hyvän ystävän täyttämään kymmenportaisesta persoonallisuusraporttiin (the Ten Item Personality Inventory) siitä, millainen kokeeseen osallistuja on. Saksassa käytettiin Big Five -menetelmää.
Waltherlin ym. (2008) tutkimus keskittyi vain Facebookkiin. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta tehdystä Facebook-profiilista, joita arvioi 389 yhdysvaltalaista kokeeseen osallistujaa. Profiileista arvioitiin kasvokuvia ja seinäkirjoituksia. Arvioitavia kasvokuvia tutkittaviin profiileihin tutkijat etsivät internetistä kuvien arvostelu -sivustoilta (esim. hotornot.com) ja käyttämällä hakusanoja kuten ”nätti tyttö”. Löydettyään kuvat, ne arvosteltiin asteikolla -10 (ei miellyttävä) – 10 (miellyttävä). Näistä kuvista karsiutui kaksi miellyttävää miestä ja naista sekä kaksi ei-miellyttävää miestä ja naista, jotka toimivat tutkittavina kuvina. Tutkittaville seinäkirjoituksille otettiin mallia oikeista Facebookissa olevista seinäkirjoituksista, joista saa hyvän tai huonon kuvan henkilöstä, kenen seinällä tekstit ovat.
Backin ym. (2010) tutkimukseen osallistui 263 keski-iältään 17–22-vuotiasta Facebookin, StudiVZ:n, SchuelerVZ:n käyttäjää. Tutkimuksen Facebookin käyttäjät (133 kpl) olivat yhdysvaltalaisia yliopisto-opiskelijoita, joista 52 oli miehiä ja 81 naisia. Osallistujat rekrytoitiin laboratoriossa suoritettavaan kokeeseen flaiereiden ja karkin avulla, osallistujat saivat kokeesta myös rahaa ja opintopisteitä. Saksalaiset osallistujat (103 kpl) olivat StudiVZ:n ja SchuelerVZ:n käyttäjiä, joista 17 oli miehiä ja 86 naisia. Saksalaiset osallistujat rekrytoitiin mainosten avulla internetissä tapahtuvaan kokeeseen. Yhdysvalloissa aineisto koostui osallistujien itse täyttämästä kymmenportaisesta persoonallisuusraportista (the Ten Item Personality Inventory), joka yhdistettiin heidän neljän hyvän ystävän täyttämään kymmenportaisesta persoonallisuusraporttiin (the Ten Item Personality Inventory) siitä, millainen kokeeseen osallistuja on. Saksassa käytettiin Big Five -menetelmää.
Waltherlin ym. (2008) tutkimus keskittyi vain Facebookkiin. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta tehdystä Facebook-profiilista, joita arvioi 389 yhdysvaltalaista kokeeseen osallistujaa. Profiileista arvioitiin kasvokuvia ja seinäkirjoituksia. Arvioitavia kasvokuvia tutkittaviin profiileihin tutkijat etsivät internetistä kuvien arvostelu -sivustoilta (esim. hotornot.com) ja käyttämällä hakusanoja kuten ”nätti tyttö”. Löydettyään kuvat, ne arvosteltiin asteikolla -10 (ei miellyttävä) – 10 (miellyttävä). Näistä kuvista karsiutui kaksi miellyttävää miestä ja naista sekä kaksi ei-miellyttävää miestä ja naista, jotka toimivat tutkittavina kuvina. Tutkittaville seinäkirjoituksille otettiin mallia oikeista Facebookissa olevista seinäkirjoituksista, joista saa hyvän tai huonon kuvan henkilöstä, kenen seinällä tekstit ovat.
Heiden ym. (2012) tutkimus selvitti millaisia vaikutuksia verbaalisella itsensä ilmaisulla ja kuvallisella itsensä ilmaisulla on, ja miten ne eroavat toisistaan. Kokeeseen osallistui 84 yhdysvaltalaista yliopisto-opiskelijaa (undergraduate students). Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti neljään erilaiseen koeolosuhteeseen. Näissä koeolosuhteissa osallistujille annetut ärsykkeet heijastelivat eroja sosiaalisen suuntautumisen (kirjoitettu vs. kuvallinen) ja näiden valenssin (toiminnan kohteen arvon) välillä. Analyysivaiheessa ryhmiä taulukoitiin ristiin: kuvallinen vs. kirjallinen x avoimuus/ ulospäin suuntautuneisuus vs. ”sulkeutuneisuus”/ sisäänpäin suuntautuneisuus. Selkeämmin ilmaistuna, tutkimuksessa vertailtiin kuvien ja tekstien välityksellä luotuja ihmiskuvia.
Rosenbergin ja Egbergin (2011) tutkimukseen, joka käsittelee persoonallisuuden ja luonteenpiirteiden vaikutusta itsensä esittämiseen Facebookissa, osallistui 477 osallistujaa, joista 357 rekrytoitiin Facebookin välityksellä. Tutkijat rekrytoivat vastaajia Facebookissa lumipalloefektin avulla: tutkijat kutsuivat ystäviään liittymään Facebookissa ryhmään, ja kutsutut ystävät taasen kutsuivat lisää ihmisiä liittymään ryhmään. Tutkijoiden itse kutsumia ihmisiä ei otettu mukaan tutkimukseen, vaan tutkijoiden ystävät toimivat vain ikään kuin rekrytoijina. Facebookin lisäksi ihmisiä kutsuttiin kokeeseen sähköpostin välityksellä. Utzin (2010) tutkimukseen Hyves-palvelusta ja siellä jaetusta tiedosta, ystävien määrästä ja suosiosta osallistui 124 vastaajaa, joista 50 oli miehiä ja 74 naisia, keski-iältään vastaajat olivat 22-vuotiaita ja heillä oli keskimäärin 177 kaveria Hyves-palvelussa.
Kuten varmaan huomaatte, olen kertoillut tutkimuksista vähän eri asioita ja eri tavalla. Tämä johtuu siitä, että kaikissa tutkimuksissani ei ollut kerrottu miten aineisto on kerätty, vaan aineistosta oli kerrottu sen rajausehdot. Ellei aineistonkeräämistä huomioida, aineistot olivat mielestäni kuvattu ja rajattu hyvin.
-Eeva
Mielestäni osoittaa tutkijoilta todellista paneutumista aiheeseen, jos aineistonkeruutapakin on sosiaaliselle medialle ominainen "lumipalloefekti". Olen huomannut, että Facebookin kautta tulee aina välillä pyyntöjä osallistua kaikenlaisiin tutkimusprojekteihin, kyselyihin yms. Facebook onkin varmasti oiva keino saada esimerkiksi kyselyihin vastauksia lyhyessä ajassa. Tosin ellei tutkija omaa todella laajoja sosiaalisia verkostoja, vastaajaotoksesta saattaa tulla melko homogeeninen.
VastaaPoista