Aineistojen kimpussa

Kuten edellisestä kirjoituksesta huomasi, tutkimukset ovat hyvin samankaltaisia. Aineistot on kerätty kyselytutkimuksella tai profiilien tarkkailulla. Yllättävää ei siis ole, että myös aineistot ja tutkimusten kohderyhmät ovat yhteneviä. Tutkimukseen osallistuneet ovat saman ikäisiä ja aineistot laajuudeltaan kutakuinkin samankokoisia. Poikkeuksia kuitenkin on.

Suurinta aineistoa on käytetty Stranon (2008) tutkimuksessa, jossa kyselytutkimus ja profiilikuva-analyysi toteutettiin 427 eri-ikäiselle Facebookin käyttäjälle.  Ikäjakauma näkyy tässä:

Peluchetten (2009) tutkimuksessa (jota edellisessä kirjoituksessa kutsuin Joyksi etunimen mukaan) kyselyjä lähetettiin 480 kpl, joista vastanneita oli 346 yliopistossa opiskelevaa nuorta. Vastaajien keski-ikä oli 20,5.

MacDonaldin (2010) tutkimus taas toteutettiin 338 nuorella lääkärillä, joista 220:lla oli facebook-profiili. Voidaan siis sanoa, että kyselytutkimus tehtiin 220 lääkärille, jotka kykenivät vastaamaan myös jatkokysymyksiin heidän facebook-käyttäytymisestään.

Kleckin (2007) tutkimukseen osallistui 167 facebookin käyttäjää, joille näytettiin vieraitten ihmisten facebook-profiileja, joista he arvioivat kuinka viehättävä tai kiinnostusta herättävä kyseinen henkilö on. Koehenkilöt olivat iältään 18-26-vuotiaita.

Viimeisenä Brandzaegin (2010) tutkimus, jossa oli ylivoimaisesti pienin kohderyhmä. Tukijat haastattelivat kahdeksaa 16-33-vuotiasta sekä kahdeksaa 40-64-vuotiasta. Kohderyhmän pienessä koossa on otettava huomioon, että menetelmänä oli haastattelu, jossa oli 16 avointa kysymystä. 16 henkilön vastaukset voivat tehdä aineistosta laajemman kuin mitä äkkiseltään voisi luulla.

Viimeistä tutkimusta lukuun ottamatta, aineiston laajuudet olivat melko samanlaisia. ikäryhmät vaihtelivat tutkimuksen tavoitteen mukaan, oliko tarkoitus vertailla eri-ikäisten facebook-käyttäytymistä vai mitä.

-Viri

Esim. näillä menetelmillä vois tutkia:

Huomenta vain, tässä lähdin viimetingassa vielä kirjoittelemaan selailemieni tutkimusten menetelmistä. Palaan perjantaina luettelemiini artikkeleihin. Eetterissä siis tällä hetkellä Viri.

 Branzaegin (2010) tutkimuksen tavoitteena on tutkia Facebookin käyttäjien sisällön jakamista sekä sosiaalisuutta ja yksityisyyttä. Teoreettisena viitekehyksenä toimii SNS-teoria, joka tulee sanoista content sharing and sosiability. Tavoitteeseen päästiin toteuttamalla haastattelu, joka koostui 16 avoimesta kysymyksestä. Menetelmä on aseteltu hienoon kaavioon, mikä selventää aihetta mukavasti.

Branzaegin tutkimus ei ollut ainut, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin haastattelua tai kyselytutkimusta. Samantyyppinen oli myös Joyn ym. (2009) tutkimus, jossa nuorilta kysyttiin millaista materiaalia ja kuvia nuoret postaavat facebookiin ja millaisena he itse näkevät oman profiilinsa ja kuvan, jonka he itsestään facebookissa antavat. Lisäksi heiltä kysyttiin mitä he luulevat kuinka moni heidän profiilinsa tai muun jaetun materiaalin facebookissa näkee.

Stranon (2008) tutkimus oli yhdistelmä kyselytutkimusta ja kuva-analyysiä. Tutkijat kyselivät ensin avoimilla kysymyksillä facebookin käyttäjiltä, heidän profiilikuvistaan. Muun muassa minkä takia kyseinen kuva on valittu ja kuinka usein käyttäjä profiilikuvaansa vaihtaa. Haastattelun jälkeen tutkimusryhmä analysoi käyttäjien profiilikuvat ja teki niistä yhteenvetoa, kuinka eri-ikäiset ja eri sukupuolen edustajat eroavat profiilikuvavalinnoissaan.

Perinteinen facebookprofiilianalyysi oli MacDonaldin (2010) tutkimus. Tavoitteena oli tutkia kuinka nuoret, jo valmistuneet lääkärit käyttäytyvät facebookissa. Kenelle he jakavat tietoja ja kuinka suojattuja profiilit ovat. Tutkimuksessa käytiin läpi myös seuraavia asioita: seksuaalinen suuntautuminen, parisuhdestatus, uskonto, näkyykö kuvissa alkoholin nauttimista tai päihtyneenä olemista sekä kuinka usein ja paljon facebookkia käytetään. Menetelmänä käytettiin profiilien tarkkailua.

Olen ottanut mukaan myös viidennen artillelin, joka on Christine A. Kleckin ym. (2007) The Company you keep and the image you project: Putting your best face forward in online social networks.  Tutkimuksessa kohderyhmälle näytettiin vieraitten ihmisten Facebook-profiileja, kohderyhmän oli määrä arvioida kuinka viehättävinä he henkilöitä pitävät. Kyseessä oli niin sanottu Hypoteesimenetelmä, jossa tutkimuksen lähtökohtana oli kaksi hypoteesia:

Hypoteesi 1. Mitä suurempi kaverimäärä, sitä viehättävämpi henkilö.
Hypoteesi 2. Vaikutelma ihmisestä muodostuu jaetun materiaalin ja tietojen perusteella.

-Viri

Luomisen tuskaa...

No kyllä tämäki tavallaan aihetta liippaa. Kohta alan kirjottaa. :)

Mietteitä menetelmistä

Tutkimusten menetelmät eivät suuremmin eroa toisistaan, lähes jokaisessa tutkimuksessa osallistujat arvioivat sosiaalisen median profiileja. Yhdessä tutkimuksessa (Backin 2010) tutkimusassistentit arvioivat tutkimukseen osallistujien profiilit, joten analyysikin pohjautui heidän arvioihin profiileista. Tutkimusassistentit arvioivat jokaisen  profiilin ilman aikarajoitusta, ja arvioivat niiden tarjoamia vaikutelmia profiilien omistajista käyttämällä tarkkailija-arviolomaketta. Tarkkailijoiden havainnoista otettiin keskiarvo ja arvioit taulukoitiin. Analyysi-vaiheessa muun muassa osallistujien arviot ihanne-minästä, ja siitä millaisia he haluaisit olla yhdistettiin tutkimusassistenttien saamiin tuloksiin.

Waltherin ym. (2008) tutkimuksen 389 osallistujaa arvioi Facebook-profiilin. Jokaiselle osallistujalle näyttiin yksi kahdeksasta Facebook-profiili-mallista, profiilit eivät siis olleet oikeita. Malliprofiileista vastaajat tarkastelivat profiilin omistajan itse kirjoittamia ja muiden hänelle kirjoittamia seinäkirjoituksia, ja kuvasivat saako niiden perusteella miellyttävän vai ei-miellyttävän ja positiivisen vai negatiivisen kuvan profiilinomistajasta. Tutkijat huomioivat sen, että joskus sukupuolten välinen fyysinen vetovoima vaikuttaa arvioihin ihmisestä, joten se huomioitiin analyysivaiheessa. Niinpä analyysi rakentui 2 (miellyttävä – ei-miellyttävä (kasvo)kuva) x 2 (positiivinen – negatiivinen seinäkirjoitus) x 2 (profiilin omistajan sukupuoli) x 2 (vastaajan sukupuoli). Tutkijat antoivat osallistujille netti-osoitteen, jossa he kävivät vastaamassa tutkimukseen, menettelemällä näin vastaajat vastasivat tutkimukseen luonnollisessa ympäristössä, joten tulos oli mahdollisesti luotettavampi. Netti-sivuilla oli piilotettu Javascrpt-koodi, jonka avulla vastaajalle ohjattiin satunnaisesti jokin tehdyistä profiileista.  Osallistujaa pyydettiin tarkastelamaan profiilia ja sitten vastaamaan kysymyksiin profiilin omistajasta seitsenportaisella Likertin asteikolla. Miellyttävyyttä tutkittiin muun muassa väittämän ” Luotan tämän henkilön kykyyn saada työt tehtyä” avulla.

Heiden ym. (2012) tutkimus oli kaksiosainen, mutta keskityn lähemmin  vain ensimmäiseen osaan, koska toisen osan tarkoituksena oli syventää ensimmäisen tuloksia ja pohtia niitä niin sanotusti pidemmälle. Tutkimukseen osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti neljään erilaiseen koeolosuhteeseen. Näissä koeolosuhteissa osallistujille annetut ärsykkeet heijastelivat eroja sosiaalisen suuntautumisen (kirjoitettu vs. kuvallinen) ja näiden valenssin (toiminnan kohteen arvon) välillä. Analysoitavat ryhmät jakautuivat siis seuraavalla tavalla: 2 (kuvallinen vs. kirjallinen) x 2 (ulospäin suuntautuneisuus vs. sisäänpäin suuntautuneisuus). Analyysivaiheessa ryhmiä 1–4 taulukoitiin ristiin. Selkeämmin ilmaistuna, tutkimuksessa vertailtiin kuvien ja tekstien välityksellä luotuja ihmiskuvia.

Myös Rosenbergin ja Egbergin (2011) menetelmänä oli kysely (yllätys!). Kysely oli viisiosainen ja se piti sisällään itsensä esittely -taktiikan, toissijaiset tavoitteet, omavalvonnan, machiavellismin (=valtapolitiikan) sekä yhteenkuuluvaisuuden tavoittelun, näiden viiden lisäksi vastaajien tuli antaa perustietoja itsestään ja Facebookin käytöstään. Itsensä esittelyn -taktiikkaa tutkittiin yhdeksänportaisella Likertin asteikolla, toissijaisia tavoitteita selviteltiin viisiportaisella Likertin asteikolla, omavalvontaa tarkasteltiin kuusiportaisella omavalvonta skaalalla (self-monitoring scale). Machiavellismiä tutkittiin the Mach IV scalen avulla ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tutkittiin the Affinity-Seeking Instrumentin avulla.  Näiden toimenpiteiden jälkeen suoritettiin ristiintaulukointia.

Samoin kuin muut, myös Uzt (2010) käytti menetelmänään kyselyä. Osa vastaajista vastasi tutkimukseen valvotuissa olosuhteissa, kun taas osa vastasi omatoimisesti (kotona). Tutkimus alkoi kysymyksillä Hyvesin käytöstä ja siitä, miten pyrkii itsensä esittämään siellä. Nämä kysymykset eivät olleet relevantteja tutkimuksen kannalta. Varsinaiset tutkimuskysymykset käsittelivät esimerkkiprofiilia (Anouk), joka näytettiin vastaajille, ja heitä ohjeistettiin vastaamaan kysymyksiin siitä, millaisen kuvan he saivat profiilista ja millaiseksi he arvioisivat Anoukin. Analyysiä varten tutkimus jaettiin 2 (kohdeprofiili: ulospäin suuntautunut vs. sisäänpäin suuntautunut) x 2 (ystävien määrä: vähän vs. paljon) x 2 (ystävien prof.kuvat: ulospäin suuntautunut vs. sisäänpäin suuntautunut). Analyysia varten edellä mainitut jälleen ristiintaulukoitiin.

Lyhyesti sanottuna, Facebookin ja yleensä sosiaalisen median tutkimuksessa kysely näyttää olevan melko suorittu menetelmä. Joka tosin on täysin ymmärrettävää, ei Facebookin käyttöä tai itsensä ilmaisua siellä voi oikein muullakaan tavalla tutkia. Tai ainakaan minulle ei tule mieleen, jos sinulle tulee, kerro toki! :)

Menetelmiä tutkiessa huomasin, että Likertin asteikko näytti olevan suosittu kyselyntoteutusväline, ymmärrettävää sekin, koska se on melko helppo laatia ja purkaa. Tosin myönnän, että osasta käytetyistä kyselty- tai jaottelu-tavoista en ollut kuullutkaan, esimerkiksi the Mach IV scale oli täysin uusi tuttavuus.

-Eeva

Tutkimusaineistoja ja niiden keräilyä

Kuten arvata saattaa, kaikissa tutkimuksissa aineistona oli sosiaalinen media. Neljässä tutkimuksessa (Back, Stopfer, Vazire, Gaddis, Schmukle, Egloff & Gosling 2010; Heide, D’Angelo & Schumaker 2012; Rosenberg & Egbert 2011; Waltherl, Heide, Kim, Westerman & Tom Tong 2008) keskityttiin Facebookkiin, mutta yhden tutkimuksen (Utz 2010) aineistona toimi Hyves-palvelu, joka on hollantilainen vastine Facebookille. Backin ym. (2010) tutkimuksessa oli tosin Facebookin lisäksi käytetty StudiVZ ja SchuelerVZ -palveluita (=saksalaisia somen muotoja).

Backin ym. (2010) tutkimukseen osallistui 263 keski-iältään 17­–22-vuotiasta Facebookin, StudiVZ:n, SchuelerVZ:n käyttäjää. Tutkimuksen Facebookin käyttäjät (133 kpl) olivat yhdysvaltalaisia yliopisto-opiskelijoita, joista 52 oli miehiä ja 81 naisia. Osallistujat rekrytoitiin laboratoriossa suoritettavaan kokeeseen flaiereiden ja karkin avulla, osallistujat saivat kokeesta myös rahaa ja opintopisteitä. Saksalaiset osallistujat (103 kpl) olivat StudiVZ:n ja SchuelerVZ:n käyttäjiä, joista 17 oli miehiä ja 86 naisia. Saksalaiset osallistujat rekrytoitiin mainosten avulla internetissä tapahtuvaan kokeeseen. Yhdysvalloissa aineisto koostui osallistujien itse täyttämästä kymmenportaisesta persoonallisuusraportista (the Ten Item Personality Inventory), joka yhdistettiin heidän neljän hyvän ystävän täyttämään kymmenportaisesta persoonallisuusraporttiin (the Ten Item Personality Inventory) siitä, millainen kokeeseen osallistuja on. Saksassa käytettiin Big Five -menetelmää. 

Waltherlin ym. (2008) tutkimus keskittyi vain Facebookkiin. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta tehdystä Facebook-profiilista, joita arvioi 389 yhdysvaltalaista kokeeseen osallistujaa. Profiileista arvioitiin kasvokuvia ja seinäkirjoituksia. Arvioitavia kasvokuvia tutkittaviin profiileihin tutkijat etsivät internetistä kuvien arvostelu -sivustoilta (esim. hotornot.com) ja käyttämällä hakusanoja kuten ”nätti tyttö”.  Löydettyään kuvat, ne arvosteltiin asteikolla -10 (ei miellyttävä) – 10 (miellyttävä). Näistä kuvista karsiutui kaksi miellyttävää miestä ja naista sekä kaksi ei-miellyttävää miestä ja naista, jotka toimivat tutkittavina kuvina. Tutkittaville seinäkirjoituksille otettiin mallia oikeista Facebookissa olevista seinäkirjoituksista, joista saa hyvän tai huonon kuvan henkilöstä, kenen seinällä tekstit ovat. 

Heiden ym. (2012) tutkimus selvitti millaisia vaikutuksia verbaalisella itsensä ilmaisulla ja kuvallisella itsensä ilmaisulla on, ja miten ne eroavat toisistaan. Kokeeseen osallistui 84 yhdysvaltalaista yliopisto-opiskelijaa (undergraduate students). Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti neljään erilaiseen koeolosuhteeseen. Näissä koeolosuhteissa osallistujille annetut ärsykkeet heijastelivat eroja sosiaalisen suuntautumisen (kirjoitettu vs. kuvallinen) ja näiden valenssin (toiminnan kohteen arvon) välillä. Analyysivaiheessa ryhmiä taulukoitiin ristiin: kuvallinen vs. kirjallinen x avoimuus/ ulospäin suuntautuneisuus vs. ”sulkeutuneisuus”/ sisäänpäin suuntautuneisuus. Selkeämmin ilmaistuna, tutkimuksessa vertailtiin kuvien ja tekstien välityksellä luotuja ihmiskuvia.  

Rosenbergin ja Egbergin (2011) tutkimukseen, joka käsittelee persoonallisuuden ja luonteenpiirteiden vaikutusta itsensä esittämiseen Facebookissa, osallistui 477 osallistujaa, joista 357 rekrytoitiin Facebookin välityksellä. Tutkijat rekrytoivat vastaajia Facebookissa lumipalloefektin avulla: tutkijat kutsuivat ystäviään liittymään Facebookissa ryhmään, ja kutsutut ystävät taasen kutsuivat lisää ihmisiä liittymään ryhmään. Tutkijoiden itse kutsumia ihmisiä ei otettu mukaan tutkimukseen, vaan tutkijoiden ystävät toimivat vain ikään kuin rekrytoijina. Facebookin lisäksi ihmisiä kutsuttiin kokeeseen sähköpostin välityksellä. Utzin (2010) tutkimukseen Hyves-palvelusta ja siellä jaetusta tiedosta, ystävien määrästä ja suosiosta osallistui 124 vastaajaa, joista 50 oli miehiä ja 74 naisia, keski-iältään vastaajat olivat 22-vuotiaita ja heillä oli keskimäärin 177 kaveria Hyves-palvelussa. 

Kuten varmaan huomaatte, olen kertoillut tutkimuksista vähän eri asioita ja eri tavalla. Tämä johtuu siitä, että kaikissa tutkimuksissani ei ollut kerrottu miten aineisto on kerätty, vaan aineistosta oli kerrottu sen rajausehdot. Ellei aineistonkeräämistä huomioida, aineistot olivat mielestäni kuvattu ja rajattu hyvin. 

-Eeva

Minäkuva Facebookissa – millaisen kuvan pyrimme itsestämme sosiaalisessa mediassa antamaan? Tutkimusaiheita, jotka vastaavat tähän tai liippaavat läheltä

Todetaanpa nyt ensimmäisenä, että olisi kauhean kätevää, jos joskus oppisi lukemaan tehtävänavannon ennen kuin alkaa tehdä tehtävää, pääsisi ehkä vähän vähemmällä… Mutta siis joo, nyt se on luettu eli koitetaanpa tehdä tämä tutkimusaiheita koskeva postaus.

Aiheena meillä siis on henkilöbrändin ja omakuvan rakentuminen sosiaalisessa mediassa. Tutkimusaiheita oli odotetumpaa hankalampi löytää, mutta löytyihän sieltä onneksi muutamia tutkimuksia, jotka käsittelevät aihettamme, tai ainakin liippaavat tarpeeksi läheltä.

Ensimmäisestä löytämästäni tutkimuksesta olenkin jo kirjoitellut aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti :) Mitja D. Backin, Juliane M. Stopferin, Simine Vaziren, Sam Gaddisin, Stefan C. Schmuklen, Boris Egloffin ja Samuel D. Goslingin (2010) tutkimuksen  tarkoituksena oli siis tutkia sosiaalisen median käyttäjien profiileja, ja selvittää antavatko profiilit oikean ja totuudenmukaisen kuvan käyttäjästä.  Tutkimus toteutettiin testaamalla kaksi kilpailevaa hypoteesia: idealized virtual-identity -hypoteesi ja extended real-life -hypoteesi.

Toinen tutkimus ”The Role of Friends’ Appearance and Behavior on Evaluations of Individualson Facebook: Are We Known by the Company We Keep?” jatkoi osittain samaa linjaa, ja tarkastelee sitä, millaisen kuvan sosiaalisen median profiiliin tallennetut tiedot antavat profiilin omistajasta. Artikkelin kirjoittajat Joseph B. Waltherl, Brandon Van Der Heide, Sang-Yeon Kim, David Westerman ja Stephanie Tom Tong (2008) tarkastelevat sitä, millainen vaikutus muiden ihmisten kirjoituksilla on siihen millaisen kuvan ulkopuolinen katsoja profiilista saa. Toisin kuin ensin mainittu, tämä käsittääkseni tutkii profiilia kokonaisuudessaan eikä vain sitä mitä käyttäjä itse kertoo ja kirjoittaa, vaan myös sitä, mitä muut käyttäjälle kirjoittavat. (tutkimus on mielestäni hyvä, koska myös toisten postauksista on arveltavissa millainen ihminen profiilin takana on).

Brandon Van Der Heiden, Jonathan D. D’Angelon ja Erin M. Schumakerin (2012) tutkimus “The Effects of Verbal Versus Photographic Self-Presentation on Impression Formationin Facebook” käsittelee myös ihmiskuvan muodostumista Facebookissa, mutta tutkimusta tehdessä selviteltiin yksilön kuvien ja tekstien vaikutusta henkilökuvan muodostumiseen. Kuvien ja tekstin vertailu erottaa tämän edellä mainituista tutkimuksista.

Jenny Rosenbergin ja Nichole Egbertin (2011) artikkeli tutkii myöskin henkilökuvan rakentumista sosiaalisessa mediassa. Rosenberg ja Egberg toteavat sosiaalisen median myötä yksilöillä olevan mahdollisuuden luoda mielikuvia itsestään rajattomasti. Internetin käyttäjät käyttävät verkostoitumiseen sosiaalisen median profiileja, ja juuri nämä profiilit vaikuttavat siihen, miten muut heidät näkevät. Tutkimuksessa pyritäänkin selvittämään miten yksilöiden persoonallisuus ja luonteenpiirteet ja huoli toissijaisista asioista vaikuttaa itsensä esittämistaktiikkaan/ esittäytymistaktiikkaan, jota on käytetty Facebookissa.

Viimeinen, muttei vähäisin esittelemäni tutkimus on “Show me your friends and I will tell you

what type of person you are: How one’s profile, number of friends, and type of friends influence impression formation on social network sites”, jonka on tehnyt Sonja Utz. Tutkimus käsittelee mielikuvan muodostumista sosiaalisessa mediassa keskittyen Hollantilaiseen Hyves-palveluun. Tutkimus selvittää miten yksilön itse jakama tieto, ystävien jakama tieto sekä ystävien määrä vaikuttaa yksilön suosioon sekä sosiaaliseen viehättävyyteen, ja siihen millaisen kuvan yksilöstä saa.

Mainitaan nyt sitten lopuksi vielä Henrik Saaren gradu “Itsensä esittäminen Facebookissa: eri-ikäisten käyttäjien käsitykset ja kokemukset verkostopalvelussa esiintymisestä”. Se liippaa hävyttömän läheltä meidän aihetta ja se löytyy täältä: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04508.pdf

-Eeva

Henkilöbrändiaiheisia tutkimuksia ja niiden aiheita, mutta tällä kertaa vain neljä!

Blogimme aihe on henkilöbrändin ja omakuvan rakentaminen sosiaalisessa mediassa. Kartoitan löytämieni tutkimusten aiheita tässä nyt neljän tieteellisen artikkelin voimin. Aiheemme on mielenkiintoinen ja tuore ja siitä löytyy tutkimusta jo jonkin verran, pieniä ongelmia on kuitenkin ollut. Tästä johtuen minäkin käytän tässä blogikirjoituksessani vain neljää artikkelia viiden sijaan. Seuraavassa päivityksessä on toivon mukaan mukana jo viides tieteellinen teksti. Etten nyt kuitenkaan ilmoittaudu julkisesti luuseriksi käytän viidentenä lähteenä Heli Sirkiän blogia, jossa hän on pohtinut henkilöbrändin määritelmää lähinnä markkinoinnin näkökulmasta.

Heli Sirkiän mukaan käsite henkilöbrändi ei poikkea juurikaan perinteisestä yrityksen brändistä. Sillä voidaan tarkoittaa paitsi julkisuuden henkilöä tai artistia, asiantuntijaa, yrittäjää myös ketä tahansa ihmistä ja hänen maineensa ja imagonsa yhdistelmää. Henkilöbrändi on noussut esille erityisesti sosiaalisen median yleistyessä ja arkipäiväistyessä.  Kiinnostuitko? No käy vaan huviksesi lukemassa lisää osoitteessa: http://helisirkia.blogspot.com/

Valitsemani artikkelit käsittelevät kaikki henkilöbrändiä ja imagon rakentamista sosiaalisessa mediassa ja Facebookissa hieman erinäkökulmista. Privacy, professionalism and Facebook: a dilemma for young doctors (Joanna MacDonald, Sangsu Sohn & Pete Ellis, 2010) käsittelee lääkäriopiskelijoiden Facebookin käyttöä, sitä kuinka paljon ja kuinka usein opiskelijat käyttävät Facebookkia ja mitä tietoja he itsestään julkaisevat.

Norjalaisten tutkijoiden artikkeli Too many Facebook ”Friends”? Content sharing and sosiability versus the need for privacy in social network sites (Brandzaeg, Petter Bae , Marika Lüders & Jan Håvard Skjetne, 2010) käsittelee myös omien tietojen jakamista Facebookissa ja pohtii olisiko yksilöllisyys kuitenkin joskus arvokkaampaa kuin liiallinen sosiaalisuus. Samantapainen tutkimusaihe on myös Peluchette, Joyn ja Katharine Karlin vuonna 2009 julkaisema artikkeli Examine students’ intended image on facebook ”What were they thinkin?!”.  Tutkimuksessa pohditaan sitä minkä takia nuoret opiskelijat käyttäytyvät Faceboookissa niin kuin käyttäytyvät. Toisin sanoen miksi he julkaisevat Facebookissa materiaalia, joka voi olla esimerkiksi työnantajien mielestä kyseenalaista ja epäkorrektia.  

Henkilökohtaisen tiedon jakaminen on selkeimpiä tutkimusmenetelmiä, jolla voi tutkia henkilöbrändin rakentamista sosiaalisessa mediassa. Lähestymistavasta tekee selkeän se, että sen voi toteuttaa kvantitatiivisesti ja ikään kuin katsoa jaetun tiedon määrästä millaista kuvaa ihmiset haluavat itsestään Facebookissa antaa. Tätä lähestymistapaa on käytetty kolmessa edellisessä artikkelissa ja mielestäni melko mielenkiintoisella tavalla.

Bloginpäivityskaveri

Viimeinen esittelemäni artikkeli on Michele M. Stranon vuonna 2008 julkaisemasta tutkimuksesta User Descriptions and Interpretations of Self-Presentation through Facebook Profile Images,  artikkeli  on löydettävissä elektronisesta julkaisusta Journal of psychosocial research on cyperspace osoitteesta: http://www.cyberpsychology.eu/view.php?cisloclanku=2008110402&article=5. Tutkimus on ensimmäisiä Facebookkia käsitteleviä tutkimuksia, jotka ovat yleistyneet muutaman vuoden sisällä valtavasti. Tutkimus käsittelee profiilikuvia, joita ihmiset päivittävät Facebookiin. Strano on pohtinut tutkimuksessa sitä kuinka ikä ja sukupuoli vaikuttaa siihen millaisia profiilikuvia Facebookin käyttäjät itsestään julkaisevat. Stranon artikkelissa on myös mielenkiintoinen lähestymistapa henkilöbrändin rakentamiseen facebookissa, profiilikuvien avulla, mutta ongelma on mielestäni se koska tutkimus on tehty. Luulen, että Facebookaajien käyttäytyminen on muuttunut neljässä vuodessa melko paljon ja tutkimus on jokseenkin vanhentunut.

-Viri

Facebook Profiles Reflect Actual Personality, Not Self-Idealization

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosiaalisen median käyttäjien profiileja, ja selvittää antavatko profiilit oikean ja totuudenmukaisen kuvan käyttäjästä.  Tutkimus toteutettiin testaamalla kaksi kilpailevaa hypoteesia: idealized virtual-identity -hypoteesi ja extended real-life -hypoteesi.

Idealized virtual-identity -hypoteesin mukaan sosiaalisen median profiileja käytetään luomaan ihanne/ideaali omakuva. Hypoteesin mukaan profiilin omistajat ”näyttävät” itsestään idealisoituja piirteitä, jotka eivät vastaa heidän todellista persoonaansa. Näin ollen sosiaalisessa mediassa olevien profiilien tulisi heijastaa profiilin omistajan ihannekuvaa itsestään, eikä paljastaa sitä, millaisia profiilien takana olevat ihmiset oikeasti ovat.

Extended real-life -hypoteesin mukaan sosiaalinen media voi olla laajennettu sosiaalinen konteksti, jossa ilmaistaan todellisen persoonallisuuden piirteitä kommunikoidessa muiden kanssa sekä jakaessa tietoa itsestä. Hypoteesin mukaan ihannekuvan luominen ja jakaminen onkin sosiaalisessa mediassa vaikeaa esimerkiksi omien seinäkirjoitusten ja ystävien takia, jotka artikkelin mukaan ”antavat palautetta” profiileista. Jos hypoteesi on oikeassa, tutkittavien persoona ja persoonallisuuden piirteet tulisi pystyä päättelemään vain profiilia tarkastelemalla.

Tutkimukseen osallistui 236 17–22-vuotiasta sosiaalisen media käyttäjää Yhdysvalloista ja Saksasta. Osallistujat tutkittiin Big Five -persoonallisuus näkemyksen mukaan (googlasin Big Five -näkemyksen ja  kävi ilmi, että sen mukaan persoonallisuuden voi tiivistää viideksi piirteeksi, jotka eivät ole kulttuuri- eivätkä sukupuolisidonnaisia. Siihen kuuluvat ekstroversio, neuroottisuus, tunnollisuus, miellyttävyys ja avoimuus).  Osallistujia myös pyydettiin kuvaamaan itse, millaisia he mieluiten haluaisivat olla.

Tutkimusassistentit arvioivat jokaisen  profiilin ilman aikarajoitusta, ja arvioivat niiden tarjoamia vaikutelmia profiilien omistajista käyttämällä tarkkailija-arviolomaketta. Tarkkailijoiden havainnoista otettiin ”keskiarvo” (sikäli, jos oikein ymmärsin :) ), ja arvioit taulukoitiin. Analyysi-vaiheessa muun muassa osallistujien arviot ihanne-minästä, ja siitä millaisia he haluaisit olla yhdistettiin tutkimusassistenttien saamiin tuloksiin.

Tuloset vastasivat extended real-life -hypoteesia. Tulokset siis viittaavat siihen, että sosiaalisen median käyttäjät eivät pyri edistämään tai luomaan ihanne virtuaali-identiteettiä. Sosiaalisissa medioissa ihmiset pystyvät ilmaisemaan itseään ja kommunikoimaan omana itsenään, ja artikkeli ehdottaakin, että se olisi syynä somen hurjaan suosioon. 

Jos kiinnostuit, lue lisää: http://pss.sagepub.com.proxy.tritonia.fi/content/21/3/372.full.pdf+html

Pikku jälkihuomiona voi sanoa, että artikkeli ei käyttänyt ilmaisua "sosiaalinen media", vaan siinä käytettiin ilmaisua "OSN" (on-line social networking). Mutta koska sosiaanen media -ilmaus on tutumpi kirjoittaa, käytin sitä :)

-Eeva